BRASS SURKU

Surku-koira on kooltaan pieni ja väriltään vaaleanruskea. Sillä on päällään punainen viitta, joka on kiinni hakaneulalla. Surkun päätä koristaa niin ikään punainen hiippalakki. Surku on nimensä mukaan alakuloinen, yksinäinen kulkuri. Surku asuu uimahuoneella Tuu-tikin kanssa ja on päivisin komerossa. Surkun unelma on liittyä susilaumaan, sillä Surku kokee sudet veljikseen.

Surku kiipeää joka yö vuorelle ulvomaan kuuta toivoen, että sen susiveljet kuulisivat. Eräänä yönä Surkun veljet vihdoin saapuvat. Surkun suureksi pettymykseksi ne aikovatkin syödä Surkun, eivätkä ottaa sitä vastaan veljenään. Tämän ymmärtäessään Surku huokaa: “Taisin erehtyä. Syökää minut sitten. Minkäs sille mahtaa.” Surkun pelastaa kuitenkin torvea soittava Hemuli, joka on saapunut Muumilaaksoon samoihin aikoihin kuin Surku. Sudet pelästyvät torven soittoa ja lähtevät pois. Surku lähtee Hemulin ja pienen ötökkä-Salomen mukana pois Muumilaaksosta ja jatkaa taivaltaan heidän kanssaan. Vaarallisessa matkassa Surku palaa Muumilaaksoon Hemulin ja muiden matkalaisten mukana.

Kuvitteluleikki-sarjakuvassa hahmo on hiukan erilainen kuin romaanissa. Se kuuluu Miskalle ja joutuu käyttämään kuonokoppaa, koska pelkää jonkun muuten arvaavan suuren salaisuutensa: Surku pitää vain kissoista. Kissat eivät kuitenkaan pidä siitä, joten Surku on onneton.